Motoristin kahvipaikkoja Uudellamaalla

Olen niitä, jotka tarvitsevat ajamisen lisäksi pienen ylimääräisen motiivin ajolenkille. Suurta tapahtumaa en tarvitse. Voisin mainiosti ajaa Helsingistä Utsjoelle Annukan grillille hampurilaiselle tai käydä Keravanjoella katsomassa, onko siellä onkijoita. Ihan pelkkää pyörimistä pyörimisen vuoksi en osaa, vaikka kunnioitan suuresti niitä, jotka väittävät kirkkain silmin olevansa moottoripyörän selässä jo perillä. Ylistys heille.

Kahvila on usein kohteenani. Tässä on muutamia suosikkejani Uudeltamaalta, joita olen tutkinut yksin ja usein myös toisen reippaan guzzistin kanssa.

Aika mukava reitti kulkee Pohjan kunnasta tai sitten vaihtoehtoisesti Mustion suunnasta Karjalohjan läpi Sammattiin. Matkaan voi sisällyttää käynnin Elias Lönnrotin syntymäkodissa Paikkarin torpassa ja kahville voi mennä Kahvila Putiikkiin (Lönnrotintie 14). Jos Paikkarin torpan sisätilat eivät kiinnosta, se on kyllä muutenkin hienolla paikalla, ja kuuluuhan se käydä katsomassa, miten vaatimattomista oloista kansakunnan tekijä oli. Jos Sammatissa ei kahvila ole auki, pikku matka vanhalle Turuntielle (110), ja vastaan tulee Kasvihuoneilmiö. Siellä on ruokaa, kahvia ja krääsää. 

Paikkarin torppa Sammatissa

Haltialan Wanha Pehtoori Helsingissä on ainoa vakituinen kahvipaikkani pääkaupungissa. Keskiviikkoisin on motoristien kokoontuminen. Käyn toisinaan kokoontumisessa, mutta yleensä sunnuntaisin vähän ennen sulkemisaikaa. On hiljaisempaa.

Aivan kaupungin toisella laidalla on Cáfe Ursula Kaivopuiston kärjessä hienolla paikalla, kerrassaan paalupaikalla, mutta varaudu mateluun. Toki kävelyvauhtiakin körötellen koko matka vaikkapa Ruoholahdesta Kauppatorille on kaunis. Jos Hernesaaren kärjessä näkyy isoja risteilyaluksia, niitä voi poiketa katsomassa.

Hernesaaressa on risteilyaluksia

Proosallisen Kehä III:n varressa Jorvin sairaalan puolella (Bellinmäki) on upea Bembölen kahvitupa, mutta silloin kannattaa kiertää vaikkapa Bodom-järvi alle, koska kehällä ajaminen on tylsää. Jos haluat käydä ”murhaniemessä”, pistäydy samoilta kohdin Kunnarlantietä Oittaantielle. Oikeanpuoleinen niemi etelärannalla. Myös Oittaan ulkoilukeskuksessa (Kunnarlantie) on kahvila-ravintola. Hyvät kakut.

Bodomista on väitetty, että joku heittää irtosoraa tielle motoristien kiusaksi. Siitä ei minulla ole todisteita. Joka tapauksessa mutkatie Kunnarlantieltä Velskolan kautta kohti Lepsämää ja Klaukkalaa on hieno. Kannattaa ajaa. Velskolan jälkeen voi kääntyä Vihdintielle (120), jos pikkutie kyllästyttää.

Velskolan Pitkäjärven luona tie on hyvin kaunis

Mathildedalin Petris Chocolate Room on makeannälkäisille, ja Fiskarsin ja Billnäsin ruukkimiljööt ovat lähellä. Siellä on myös majoituspalvelua, Bed & Breakfast. Billnäsin ruukista löytyy kiva kesäkahvila, jonka nimeä en muista.

Mielenkiintoisten mutkateiden varrelta löytyy hauskoja paikkoja. Porkkalassa on Porkala Marin, jossa on myös venesatama ja kesäkauppa ja jo sitä ennen tien varrelle tulee Cafe Porkkala. Porkkalantie on ehkä Uudenmaan "italialaisin" tie, vaikka tasamaalla onkin. Muista peurat!

Sipoon Nikkilästä vähän Pornaisiin päin löytyy Kesämopo. Siellä juodaan paikallisten traktorimiesten kanssa ihan proosallisesti pahvimukista kahvia. Pornaisten tie on hieno mutkatie, mutta siellä, kuten Porkkalantielläkin, pitää olla asiallinen ja valpas. Paikoin on asutusta, ja joku saattaa taluttaa hevosta tien varressa, tai sitten mutkassa voi kulkea pieni poni rattaat perässä. Silloin sillä on luultavasti hyvin nuori kuljettaja. Hevoset säikähtävät helposti pakoputken pauketta. Aina voi vähän myötäelää heitä, jotka asuvat kauniiden teiden varsilla. Vaikka tie on julkinen, hyvä motoristi ottaa muut huomioon.

Nikkilästä päin tullessa on yksi noin 95 asteen mutka hiukan ennen Laukkoskea, joka kannattaa ottaa huolellisesti.

Parhaat munkit ovat mielestäni Koillis-Helsingissä ns. vanhan maalaiskunnan puolella Wanhassa Pehtoorissa ja sitten Cafe Porkkalassa. Pidän yksinkertaisesta taikinaisesta karkeasta rinkelistä enkä niinkään berliininmunkeista tai muista jollain kemian keinoilla nostatetuista hötöistä. Monipuolisempi valikoima kakkuja pitää kuitenkin etsiä jostain konditoriatyyppisestä.

Kulttuuri-ihmiselle Hyrylä-Tuusula tarjoaa kaikenlaista, kuten Ilmatorjuntamueseon. Tuusulan Rantatiellä voi bongata Aleksis Kiven kuolinmökin ja Lottamuseon. Kellokosken sairaalamuseo kätkee mielisairaanhoidon historian, ja Halosenniemessä on taidetta. Rantatie oli ennen osa Helsinki-Heinola-maantietä. Se on vähän arpinen neljänkympin tie, mutta myötäilee järveä, jota voi mennä katselemaan vaikka Lottamuseon pihasta. Kahville tietysti Lottakanttiiniin.

Lottakanttiini löytyy Rantatieltä, Syvärannan tilalta.

Isommissa maalikylissä on tietenkin paljon erilaisia kuppiloita. Tammisaaressa, Hangossa, Lohjalla ja Porvoossa on kaikenlaista mukavaa, Helsingistä puhumattakaan (pelkästään kantakaupungissa on n. 500 kahvipaikkaa). Porvoossa on useampien kahviloiden lisäksi tietysti muutakin katseltavaa, joten siellä nyt aina kannattaa poiketa. Helpointa on ajaa vanhan Porvoon sillan pieleen parkkiin. Turistiaikaan kylä tosin on aika täynnä.

Porvoossa suosikkini on Cellar Bar & Cafe Jokikadulla, mutta monet vannovat Jokirannan Paahtimon nimiin.

Cellarin edessä maaliskuussa 2024. Kiikkustuoli oli lämmin.

Jos joku on vielä mainittava, se on tietenkin Café Lättis Lopen Pilpalassa. Klaukkalan tai Karkkilan kautta Lopelle ja Pilpalaan. Kaunein tie tulee kylläkin Hyvinkään suunnasta! Se on ehkä Suomen motoristiystävällisin kahvila. Kannattaa tulla kerran kauempaakin, mutta muistakaa, että maanantaina on kiinni.

Ravintoloista voisi kirjoittaa toisen kerran...