Kun nuoriso muuttaa pois ja vanhukset kuolevat, näille syrjäkulmille ei jää liikaa ihmisiä muun luonnon haitaksi. Metsissä kiertelee petoja, ja niiden kulku tulee koko ajan lähemmäksi. Aina löytyy pieniä merkkejä: karhun jätökset takametsässä, susien tappama vasa Sapsalammilla.
Vaikuttaa siltä, että yleisin kulkuneuvo talvella on potkukelkka ja kesällä rollaattori. Sotien jälkeen täällä oli useita kauppoja, rakennettiin iso koulukin. Lumivaaran kylä Laatokalta evakuoitiin tänne, ja siirtolaiset saivat menettämänsä kodin vastineeksi pienet pläntit näistä soista ja kivikoista. Hevosia oli raivausapuna. Yksi kylän miehistä lähti Helsinkiin hakemaan Vennamolta lupaa kyläläisten yhteiseen traktoriin. Niin syntyi pienviljelijäyhteisö Killinkoskelle. Nuo miehet, suurin osa sodan käyneitä, kuolivat pian synnyttämiensä peltojen ääreen.
Pojat olivat menneet kansalaiskouluun ja valuneet töihin Tampereelle, Lielahteen ynnä muualle. Karjakunnan auto haki viimeiset mullikat. Muutama viljelijä vuokrasi peltoja perikunnilta ja saattaa vieläkin pyörittää yksin sataa hehtaaria.
Näin se meni, keskimäärin.
Kylällä on vielä yksi Siwa-kauppias. Hän hoitaa myös postin.
Pienellä hautausmaalla on osa Virtain 435:stä sankarivainajasta. Kuuluisin on Erkki Kujala, jonka Yrjö Jylhä ikuisti runoonsa "Kaivo" asevelihengen symboliksi. Runon voi lukea Kiirastuli-kokoelmasta tai kuulla Yrjö Jyrinkosken väkevänä tulkintana Ylen arkistosta http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=717&a=6054 . Erik Kujala oli alkuväestöä; hänen kotinsa oli Toisveden rannalla.
Nyt ihmisiä on vähän. Mutta olen nähnyt pyitä, metsoja ja teeriä. Hirviä katselen suoraan ikkunasta, kun ne järsivät pellon takaisia pajuja keväisin. Kettuja on tavattomasti. Vuosi sitten näimme ketunpoikasten juoksevan marjapensaiden takana. Eilen kaataessamme tiheän kuusitaimiston löysimme ketunkolon. Niillä oli ollut pesä sadan metrin päässä talon nurkasta. Ilveksiäkin on. Yksi puri loppusyksystä Kotalassa naista jalkaan tämän kotirappusilla. Outoa käytöstä ilvekseltä. Rabiesta ei kuitenkaan ollut.
Kotalassa on karhuja ainakin 3-4 yksilöä, ja koska karhun vaellus voi olla 80 km päivässä, niitä voi nähdä missä vain Virroilla. Mutta Killinkoski-Ähtäri takametsässä ei asu vakituisesti yhtään. Kolmen suden lauma, joka tappoi vasan Alavuden Sapsalammella, taas on mieltynyt alueeseen Töysä-Alavus. Se liikkuu hämärällä ja öisin lähimmillään kymmenen kilometriä tästä luoteeseen.
Pari päivää sitten kävin kävellen kaupassa (3,3 km suuntaansa) enkä nähnyt koko retken aikana kuin yhden ihmisen: Siwan myyjän. Saattaa johtua pakkasesta. Kesällä on vähän vilkkaampaa.
Vaikuttaa siltä, että yleisin kulkuneuvo talvella on potkukelkka ja kesällä rollaattori. Sotien jälkeen täällä oli useita kauppoja, rakennettiin iso koulukin. Lumivaaran kylä Laatokalta evakuoitiin tänne, ja siirtolaiset saivat menettämänsä kodin vastineeksi pienet pläntit näistä soista ja kivikoista. Hevosia oli raivausapuna. Yksi kylän miehistä lähti Helsinkiin hakemaan Vennamolta lupaa kyläläisten yhteiseen traktoriin. Niin syntyi pienviljelijäyhteisö Killinkoskelle. Nuo miehet, suurin osa sodan käyneitä, kuolivat pian synnyttämiensä peltojen ääreen.
Pojat olivat menneet kansalaiskouluun ja valuneet töihin Tampereelle, Lielahteen ynnä muualle. Karjakunnan auto haki viimeiset mullikat. Muutama viljelijä vuokrasi peltoja perikunnilta ja saattaa vieläkin pyörittää yksin sataa hehtaaria.
Näin se meni, keskimäärin.
Kylällä on vielä yksi Siwa-kauppias. Hän hoitaa myös postin.
Pienellä hautausmaalla on osa Virtain 435:stä sankarivainajasta. Kuuluisin on Erkki Kujala, jonka Yrjö Jylhä ikuisti runoonsa "Kaivo" asevelihengen symboliksi. Runon voi lukea Kiirastuli-kokoelmasta tai kuulla Yrjö Jyrinkosken väkevänä tulkintana Ylen arkistosta http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=717&a=6054 . Erik Kujala oli alkuväestöä; hänen kotinsa oli Toisveden rannalla.
Nyt ihmisiä on vähän. Mutta olen nähnyt pyitä, metsoja ja teeriä. Hirviä katselen suoraan ikkunasta, kun ne järsivät pellon takaisia pajuja keväisin. Kettuja on tavattomasti. Vuosi sitten näimme ketunpoikasten juoksevan marjapensaiden takana. Eilen kaataessamme tiheän kuusitaimiston löysimme ketunkolon. Niillä oli ollut pesä sadan metrin päässä talon nurkasta. Ilveksiäkin on. Yksi puri loppusyksystä Kotalassa naista jalkaan tämän kotirappusilla. Outoa käytöstä ilvekseltä. Rabiesta ei kuitenkaan ollut.
Kotalassa on karhuja ainakin 3-4 yksilöä, ja koska karhun vaellus voi olla 80 km päivässä, niitä voi nähdä missä vain Virroilla. Mutta Killinkoski-Ähtäri takametsässä ei asu vakituisesti yhtään. Kolmen suden lauma, joka tappoi vasan Alavuden Sapsalammella, taas on mieltynyt alueeseen Töysä-Alavus. Se liikkuu hämärällä ja öisin lähimmillään kymmenen kilometriä tästä luoteeseen.
Pari päivää sitten kävin kävellen kaupassa (3,3 km suuntaansa) enkä nähnyt koko retken aikana kuin yhden ihmisen: Siwan myyjän. Saattaa johtua pakkasesta. Kesällä on vähän vilkkaampaa.
Kommentit
Lähetä kommentti