Olen onnekas. Lomallani saan viettää uuden intiaaniajan poikieni kanssa.
Eräänä päivänä kömmimme kiitoradan päähän odottamaan nelimoottorisen Pekingin koneen lähtöä. Siellä se tulee.
Ja kohina on melkoinen. Pian se kaartaa lännen kautta kohti pohjoista.
Sitä ennen poikkesimme saareen, jossa mustikat odottivat. Väki ei niitä näe, koska eivät juuri teiltä poikkea tai veneestä nouse. Me tyydyimme maistiaisiin, vaikka paikasta olisi saanut ämpärin tuosta vain.
Eräänä päivänä kömmimme kiitoradan päähän odottamaan nelimoottorisen Pekingin koneen lähtöä. Siellä se tulee.
Ja kohina on melkoinen. Pian se kaartaa lännen kautta kohti pohjoista.
Sitä ennen poikkesimme saareen, jossa mustikat odottivat. Väki ei niitä näe, koska eivät juuri teiltä poikkea tai veneestä nouse. Me tyydyimme maistiaisiin, vaikka paikasta olisi saanut ämpärin tuosta vain.
Pari päivää sitten venelaatikko alkoi hiljalleen täyttyä. Näitä 40-45-sentin kaloja ennen veneessä kävi kuusi pientä kuhaa.
Edellinen retki olikin tyhjä retki. Silloin Sompasaaren takaa nousi "ufoja" poikien iloksi.
Kommentit
Lähetä kommentti