Tapion uhripaikka

Reposalmen takana, vain 200 metriä mantereesta, on oma maailmansa. Otan sen joskus tukikohdaksi, kun uistelu tapahtuu alueella Vartiokylänlahti - Kallahdenselkä - Karpinselkä. Vartiosaari on eräs lempipaikoistani Helsingissä. Se on voimapaikka, pyhä paikka. Kalavedet olivat ennen 1300-lukua hämäläisten nautinta-alueita yhdessä Sipoon rantamaiden ja Helsingaan (Helsinginjoki) koskien kanssa. Vakituista asutusta nykyisellä pääkaupunkiseudulla ei ollut.

Pysyvä asutus tuli 1300-luvulla Karjaan suunnasta. Ensimmäiset tulijat asettuivat Kyrkobyn alueelle paljon ylemmäs, nykyisen Vantaan Pyhän Laurin kirkon paikkeille. Kuningas Maunu Eerikinpoika lahjoitti koskioikeudet virolaisille. Kyllä Hattulan ja Hauhon väkeä otti päähän tämä touhu, uudesta uskosta puhumattakaan.

Akavalaisten lomatuki Ry:n vuokraama Lomaranta (entinen Sunnanvikin kartano) pilkottaa metsittyneen saviharjanteen takaa. Puutarhuria ei ole ollut vuosikymmeniin. Aikoinaan masellit kävelivät päivänvarjojensa kanssa... Huvilassa soi flyygeli. Puisto oli hyvin hoidettu. Harvinaiset kasvit oli merkitty metallisin nimikyltein. Henkilökuntaa oli: renkejä ja piikoja, hovimestari. Omia lapsia isäntäpari ja rakennuttaja ei saanut. Perilliset myivät huvilan. Se joutui Alkolle, Alkolta KOPille, ja 1980-luvulla huvila ajautui kunnan käsiin. Koppilaiset olivat repineet harvinaiset kasvitkin mukaansa mennessään.

Helsingin kaupungin palveluksessa olevat akavalaiset tekevät talkoita ajoittain, ja Lomaranta pysyy pystyssä. Olemme silloin tällöin huvilassa muutaman päivän, ja ovat he minulle vuokranneet, vaikka en suorassa palvelusuhteessa kuntaan olekaan. Nyt olimme Rusthollissa, entisessä renkituvassa, sillä Lomaranta oli varattu. Rusthollikin on riittävän iso meille, sillä siellä on kuusi makuupaikkaa kolmessa makuuhuoneessa.











Sauna on paremmassa kunnossa, ja se on uudempikin. Saunasta pääsee suoraan Reposalmen veteen uimaan.

Tapion pöytä. Kun kuusen kasvu pysähtyy, ja se leviää näin, se on muinaissuomalaisen käsityksen mukaan sopiva Tapion uhripaikaksi. Laitoin muutaman mustikan Tapiolle ja kumarsin.

Viikinkikalliolla oli aikoinaan tähystyspaikka. Kuvasta näkee, miten oivallinen paikka se on ollut: syväväylä Vuosaareen näkyy, samaten Sipoon edusta. Nimet "Vartiosaari" ja "Roihuvuori" ovat vanhaa perua.










Vartiosaareen ei ole rakennettu uutta sitten 1950-luvun. Saaren "valtatie" on vieläkin kaksisataa vuotta vanhassa asussa. Se on kapeampi kuin Kuninkaantiet, joilta vaadittiin 3,6 metrin leveys. Kuvan kaltaisia oli valtaosa senaikaisista kärryteistä.










Saaressa on paljon huviloita, rukouspaikka ja luostari. Luostarissa on tällä hetkellä yksi nunna.

Joskus suunniteltiin Vartiosaaren yli superväylää Helsinkiin. Onneksi suunnitelma kaatui.