Ajoin Porkkala Mariniin ja valmistin veneen. Valoa alkoi tulla kello 8.30, ja ensimmäisen kuvan otin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Kahden miehen peltivene lähti yhtaikaa, eli yhdeksältä. Näin heidän heittelevän lusikoita Kimi Räikkösen huvilan edustalla olevan niemekkeen kivien viereen. Ajaessani lounaaseen huomasin heidän liikkuvan sisään Lähteelän uimarannalle. Sen jälkeen kohtasimme reilut viisi tuntia myöhemmin palatessamme yhtaikaa satamaan. He suuntasivat ilmeisesti Porkkalan kärkeen ja minä luodoille laivaväylän taakse.
Sain nauttia yksinäisestä merestä. Välillä sadehuntu pyyhki ylitse, välillä taivas rakoili paljastaen marraskuisen heikon auringonvalon. Sateenkaaren pätkiä ilmestyi sinne tänne. Parhaimmillaan valo oli kymmenen minuutin ajan kuin kevätpäivänä (kuva Hermanskärin eteläpuolen rantaheinästä), mutta sitten tuli pimeyden musta kypärä ja vesi kiehui hernerokkana. Yhdessä vaiheessa idässä oli sysimustaa ja lännessä kajasti pilvien välistä tunkeva valo. Olin kahden maailman rajalla kuin mikäkin vaaka ja vedenjakaja. Viiteen tuntiin en nähnyt kuin yhden merivartioaluksen matkalla lounaaseen.
Täpläkylkiä oli vaikea löytää. Ajelin saarelta toiselle. Uistelin isommat saaret ympäri ja heittelin parhaan näköiset paikat. Päivän ainoaksi tapahtumaksi jäi mojova kiinnitys taimeneen pyöriessäni alueella Hermanskär-Söderskär-Landgrund.
Ruisleipä, kahvi ja läski piti lämpimänä. Ei tehnyt mieli tulla pois. Mieluiten olisin jäänyt johonkin saareen tulille ihmettelemään Pohjolan yötä, sen läikehtivää ja mustaa taivasta. Varustus oli kuitenkin vain päiväretkeen, joten ennen hämärää laskin Porkkalan kainaloon.
Toinen venekunta saapui. Heillä oli ollut tapahtuma heti aluksi Lähteelän rannassa, alamittainen taimen. Muuten oli ollut meri hiljainen.
Sain nauttia yksinäisestä merestä. Välillä sadehuntu pyyhki ylitse, välillä taivas rakoili paljastaen marraskuisen heikon auringonvalon. Sateenkaaren pätkiä ilmestyi sinne tänne. Parhaimmillaan valo oli kymmenen minuutin ajan kuin kevätpäivänä (kuva Hermanskärin eteläpuolen rantaheinästä), mutta sitten tuli pimeyden musta kypärä ja vesi kiehui hernerokkana. Yhdessä vaiheessa idässä oli sysimustaa ja lännessä kajasti pilvien välistä tunkeva valo. Olin kahden maailman rajalla kuin mikäkin vaaka ja vedenjakaja. Viiteen tuntiin en nähnyt kuin yhden merivartioaluksen matkalla lounaaseen.
Täpläkylkiä oli vaikea löytää. Ajelin saarelta toiselle. Uistelin isommat saaret ympäri ja heittelin parhaan näköiset paikat. Päivän ainoaksi tapahtumaksi jäi mojova kiinnitys taimeneen pyöriessäni alueella Hermanskär-Söderskär-Landgrund.
Ruisleipä, kahvi ja läski piti lämpimänä. Ei tehnyt mieli tulla pois. Mieluiten olisin jäänyt johonkin saareen tulille ihmettelemään Pohjolan yötä, sen läikehtivää ja mustaa taivasta. Varustus oli kuitenkin vain päiväretkeen, joten ennen hämärää laskin Porkkalan kainaloon.
Toinen venekunta saapui. Heillä oli ollut tapahtuma heti aluksi Lähteelän rannassa, alamittainen taimen. Muuten oli ollut meri hiljainen.
Kommentit
Lähetä kommentti