Yhden kalan ilta

Kävimme Malkasaaressa eväsretkellä. Alkuillasta nuorimmainen tahtoi kotiin pelailemaan. Vaimo ja poika lähtivät, ja minä sanoin jääväni yöksi. Ostin Puotilan venekerhon kahvilasta muna-anjovisleivän, juotavaa ja munkkidonitsin. Pyysin suolaa ja sain. Olikin kova nälkä, kun eväät oli syöty aikapäiviä. Illallisen pääruokalajin ajattelin kopaista jostakin väliltä Marjaniemi - Villaluodot. Pelkäsin kerrankin saavani suuren hellekuhan, koska sitä en voisi pitää. Paras yhden miehen saarikala olisi täsmälleen mittakala, 40-senttinen.

Härkäsaaren paikkeilta ei juuri tule isoa kuhaa tähän aikaan, joten suuntasin sinne. Muutama vaaksan mittainen kääpiö kääpiö kävi veneessä, ja sitten tuli kala, joka suorana nipin napin täytti kriteerit. Illallisen hakeminen kesti kymmenen minuuttia vieheen laskusta sen nostoon.

Ajoin pieneen jyrkkärantaiseen saareen, jonka tiesin kaupungin omistamaksi. Siellä ei ollut ketään, koska siellä ei ole keittopaikkoja, ei vessoja tai saunoja. Rantaan pieneen kivenkoloon tein kuivista risuista tulen. Katkaisin kalan pään, suolasin Puotilan venekerhon sirottimella ja iskin kuhan teroitettuun keppiin. Taivaallista loimukuhaa. Syötyäni vielä donitsin polttelin sikarin.

Yksi nuoripari tuli kanootilla yöksi. Kävivät uimassa.

Laitoin riippumaton varjoisaan paikkaan itäsivulle ja menin lojumaan. Katselin männynlatvoja ja taivasta. Kotiluodolta kuului juopuneiden veneilijöiden mörinää. Yritin olla välittämättä. Onneksi lähtivät alkuyöstä. Nukuin, kunnes aamuaurinko iski naamaan.

Aamulla vaimo tuli kahvin ja uusien eväiden kanssa. Saimme olla kahdestaan hetken.







Kommentit