Heinäkuista fisustusta

Onkiminen on hauskaa. Olimme Vartiosaaressa yötä, ja poika napsi kärsivällisesti ja harvakseltaan ahvenia laiturilta. Matojen löytäminen ei ollut aivan helppoa, koska oli pitkään ollut kuivaa. Poikkesin itse Kari J:n kanssa kuhakierroksella. Kahdeksan tuli, mutta vain yksi oli edes vähän kookkaampi, 50-senttinen.

Vartiosaarta uhkaa hävitys. Kaupunki tutkii mahdollisuutta rakentaa mantereelta silta ja kaavoittaa saari asunnoille. Se olisi megaluokan kulttuurinen virhe. Laajasalon vieressä olevassa 82 hehtaarin saaressa voi kohdata 1900-luvun alun maalaisidyllin. Nuorisoasiainkeskus järjestää siellä tärkeitä kesäleirejä.

Vartiosaaren luonto on monimuotoinen, harvinaisuuksiakin sisältävä. Saari tarjoaa biotooppien kirjon rehevistä rantalehdoista heleisiin hakamaihin, humisevista kuusiholveista karuihin jäkäläkankaisiin. Huuhkaja, palokärki ja punainen valkovuokko ovat asioita, joihin voi törmätä Vartiosaaressa. Saarella kasvaa Suomen ainoa tunnettu rantaruttojuuren esiintymä.

Vartiosaaressa on 57 huvilaa, joista 26 on yksityisten omistamia ja 31 Helsingin kaupungin. Vanha koristeellinen rakennuskanta, joka sisältää yli 20 suojelukohdetta, on alkuperäisasussaan eikä kokonaisuutta ole rikottu uudisrakennuksilla - vielä. Kaupungin omistamat huvilat ovat vuokralla erilaisille yhdistyksille ja yhteisöille.

Ilmeisesti merelliset kohteet eivät pian kuulu tavalliselle kansalle. Rahan haju leijuu kohteessa. Mitä kulttuurista ja historiasta. Surullista.