Pentin kanssa erikoinen ilta. Meri kuollut klo 18-21. Soitin vanhalle-Jussille, joka oli vetänyt päivällä tyhjää. Hän oli sitä mieltä, että Hakaniemen torilta voisi seuraavana päivänä hakea. Kukaan vakiporukasta ei ollut saanut kuin nollaa pari päivää. Kiitin kannustuksesta. Pätimme muuttaa tilanteen, mutta epäusko alkoi vaivata ja takapuoli puutua muutaman tunnin jälkeen. Kosmokselle heitimme nöyriä ajatuksia... mukamas.
Silti joku kuuli. Kiusoitteli meitä Taivaan Herra. Sillan alla nappasi Pentille jotain kummaa. Olimme varmat, että nyt on kaikkien kuhien äiti kiinni. Vapa mutkalla. Kala oli. Ajelin hiljaa, ja Pentti jo hätääntyi. Sammuta nyt se moottori! Sammutin ja otin nostokoukunkin valmiiksi, kun kerran oikea Moby Dick oli langan päässä. Hyvin muljasi kala vaan nousi sieltä - niskastaan kiinni ollut pasuri, vai sorvako lie. Poikittain nuljusi.
Ajelimme vielä. Sytytin vanhan kippuraisen Stanwellini. Enää yksi vene lahdella. Sieltä heilutti arasti vaalea rouva. Menimme kylkeen. Sen veneen. Konerikko. Mies, kaksi naista ja pieni lapsi veneessä hiukan levottomina. Pikkulapsi oli iloinen, kun tulimme. Johan se oli nukkumatin aikaa.Vedimme hylyn Kulosaaren venesatamaan. Nyt oli saatu roskakala ja vene, joten ei huono perjantai. Tuli hyvä olo, kun sai auttaa. Hyvät naapurit auttavat toisiaan vaikka eivät tuntisikaan. Kello oli yhtätoista, ja aurinko tippui Arabianrantaan.
Liekö Kosmos hyvän tekomme päättänyt palkita. Venerannasta emme pitkälle päässeet, kun vaihdoin vanhan tappokoneen, pikku-Nilsun, perään. Jos ei muilla, niin sillä. Ajelin sinne, missä pikukala pelokkaana hyppi. Liekö joku pintautunut jahtaamaan... Ja TÄM. Tunsin heti, että ruokakala. Siima kireänä mutta rauhallinen kelaus. Tuli nätisti. Precis 50 senttiä ja pappia niskaan. Pentille syntyi kiire kaivaa pakkiaan, ja hän löysi samaa väriä Rapalan Originalin. Sitten iski Pentillä pari kertaa liki peräjälkeen ja toinen otettiin.
Kalat tulivat auringonlaskun aikaan, kun pikkukala alkoi liikkua pinnassa. Kaikki näkemämme kymmenen venettä olivat liian aikaisin liikkeellä. Yksin saimme kalastaa yli puolenyön. Siivosin kalat Mustikkamaan rampilla ja vein Pentin kämpilleen. Purin veneen Suutarilassa puoli kahden aikaan yöllä ja päätin jakaa tämän opettavaisen kalajutun, ennen kuin sen itse unohdan satojen muiden kalantuoksuisten muistojen joukkoon.
Silti joku kuuli. Kiusoitteli meitä Taivaan Herra. Sillan alla nappasi Pentille jotain kummaa. Olimme varmat, että nyt on kaikkien kuhien äiti kiinni. Vapa mutkalla. Kala oli. Ajelin hiljaa, ja Pentti jo hätääntyi. Sammuta nyt se moottori! Sammutin ja otin nostokoukunkin valmiiksi, kun kerran oikea Moby Dick oli langan päässä. Hyvin muljasi kala vaan nousi sieltä - niskastaan kiinni ollut pasuri, vai sorvako lie. Poikittain nuljusi.
Ajelimme vielä. Sytytin vanhan kippuraisen Stanwellini. Enää yksi vene lahdella. Sieltä heilutti arasti vaalea rouva. Menimme kylkeen. Sen veneen. Konerikko. Mies, kaksi naista ja pieni lapsi veneessä hiukan levottomina. Pikkulapsi oli iloinen, kun tulimme. Johan se oli nukkumatin aikaa.Vedimme hylyn Kulosaaren venesatamaan. Nyt oli saatu roskakala ja vene, joten ei huono perjantai. Tuli hyvä olo, kun sai auttaa. Hyvät naapurit auttavat toisiaan vaikka eivät tuntisikaan. Kello oli yhtätoista, ja aurinko tippui Arabianrantaan.
Liekö Kosmos hyvän tekomme päättänyt palkita. Venerannasta emme pitkälle päässeet, kun vaihdoin vanhan tappokoneen, pikku-Nilsun, perään. Jos ei muilla, niin sillä. Ajelin sinne, missä pikukala pelokkaana hyppi. Liekö joku pintautunut jahtaamaan... Ja TÄM. Tunsin heti, että ruokakala. Siima kireänä mutta rauhallinen kelaus. Tuli nätisti. Precis 50 senttiä ja pappia niskaan. Pentille syntyi kiire kaivaa pakkiaan, ja hän löysi samaa väriä Rapalan Originalin. Sitten iski Pentillä pari kertaa liki peräjälkeen ja toinen otettiin.
Kalat tulivat auringonlaskun aikaan, kun pikkukala alkoi liikkua pinnassa. Kaikki näkemämme kymmenen venettä olivat liian aikaisin liikkeellä. Yksin saimme kalastaa yli puolenyön. Siivosin kalat Mustikkamaan rampilla ja vein Pentin kämpilleen. Purin veneen Suutarilassa puoli kahden aikaan yöllä ja päätin jakaa tämän opettavaisen kalajutun, ennen kuin sen itse unohdan satojen muiden kalantuoksuisten muistojen joukkoon.
Kommentit
Lähetä kommentti