Sipoo - Helsinki 7. - 8.6.

Olin perjantai-iltana lötkähtänyt sohvaan, kun Pentti soitti. Hän oli lähdössä juuri tervatulla veneellään Sipoon suuntaan. Innostuin.

Laskimme uistimet, vaikka sadelaahukset näyttivät masentavilta. Mutta saimme vain aluksi jonkin pisaran niskaan. Vieheitä piti sovitella, mutta parin tunnin ajossa saatiin tapahtumia. Veneessä kävi neljä, mutta jokainen lähti takaisin veteen syömään itsensä parempaan kuntoon.

Ennen puoltayötä musta pilvi asettui itätaivaalle ja salamat halkoivat taivaan. Lännessä oli mitä kaunein punerrus. Tässä valojen ja varjojen leikissä kalastelimme.

Lauantaina suuntasin turistina kaupungin edustalle. Ajelin hupia aina Vartiosaareen asti, jossa käynnistinnaru tuli kokonaan ulos tauolta lähtiessäni. Tarvikepussin olin tietenkin jättänyt autoon. En saanut kalapihdeillä narukelan kantta irti. Menin saareen. Lomarannan valvoja savusteli juuri fisua. Lainasin jakoavainta ja vapautin narupyörän.

Lähdin Vartiokylään päin. Aloin uistella Tammisalon sivustalla. Kaksi kalaa tuli yllättävästä paikasta, ja toinen oli mittakala.

Kommentit