Salamies koeajaa: Moto Guzzi California Special Sport 2001

Moto Guzzi on vanhin eurooppalainen moottoripyörä. Perustajat Carlo Guzzi, Giorgio Parodi ja Giovanni Ravelli (joka oli kilpa-ajaja ja sotilaslentäjä) aloittivat moottoripyörien pienimuotoisen valmistuksen jo 1917. Kun Ravelli kuoli koelento-onnettomuudessa, Guzzi ja Parodi sijoittivat hänen muistokseen Italian ilmavoimien tunnuksen, kotkan, uuden yhtiönsä moottoripyöriin. 

Aluksi tuli kilpapyöriä. Tehdas lopetti osallistumisen kilpailuihin kokonaan vuonna 1957 mutta oli tienannut siihen mennessä 11 maailmanmestaruutta ja 3329 voittoa muissa virallisissa kansallisissa kilpailuissa. Jos jotain noilta ajoilta on jäänyt, se on jämäkkä jousitus. 

90 asteen kulmassa oleva V2 tuli vuonna 1965 ja on ollut siitä lähtien. Hirveästi se ei ole kehittynyt noista päivistä, vaan Moto Guzzi tekee nostalgiapyöriä, joilla on outo uskollinen faniryhmänsä.

Omasta lätkyttimestäni voin sanoa sen verran, että sen toi pihaani sattuma ja hinta.

Kun tehdas täytti 80 vuotta, Guzzi teki sporttiversion tunnetusta California-tourerista. Käytännössä se on 1064 cc:n V-Twin klassisella muotoilulla ja italialaisella ilmeellä. Startti tapahtuu aina ilman mitään epäröintiä. Normaali kierrosalue on 2000 - 6500, ja Marellin polttoaineruiskutus antaa todella nopean kaasuvastauksen koko kierrosalueen ajan. Ei taukoja tai kuolleita pisteitä, vaan silkkaa voimaa ja vääntöä. Vaihdelaatikko on viisiportainen. Kierrokset on pidettävä yli 3000:n, 3500 on hyvä. Silloin voitelu pelaa taakse eikä pyörää pääse pilaamaan.

Pyörä on vakaa myös kovissa nopeuksissa. Raskaaksi retkipyöräksi sillä pääsee kohtuullisen lujaa (minun pyörälläni rapiat 200 km/t). Jarrut ovat erikoiset. Etujarruvipu aktivoi yhden 320 mm:n levyistä etupuolelta, jolloin neljä Bremboa alkaa toimia. Jalkajarrua painamalla kytkeytyvät toinen etulevy ja takalevy, ja säätöläppä jakaa jarrupainetta näiden kahden välillä estäen takapyörän lukituksen. Järjestelmä on eräänlainen köyhän miehen ABS.

Analoginen mittaristo on kaunis kuin sveitsiläinen kello.

Jousitus on "urheilullinen", mikä tarkoittaa sitä, että peffa lentää ilmaan, jos ajaa johonkin kyhmyyn. Jousitus ei ole säädettävissä. Valitettavasti. Sileä tie on tällä paljon hauskempi. Oikeasti, Special Sportissa kannattaa kuskin pitää kahvoista kiinni, koska koko keho lähtee pompuissa irti.

Muuten ajoasento ei puuduta pitkilläkään matkoilla. Kokoonsa nähden se on ketterä, kun on vauhtia. Hidasajossa pyörä on norsu.

Yleisarviointina voisi sanoa, että pyörä on reipas, vahva ja mukava mutta sen kanssa pitää olla myös hereillä. Se on sporttinen tourer, ei mikään "sohva".

Huoltohommiin pitää varata aikaa. Moottoriöljyä vaihdettaessa öljykoppa on irrotettava, koska öljyfiltteri on kopan sisällä. Kopan tiiviste kannattaa vaihtaa samalla. Pestävä ilmanpuhdistin on tankin alla. Samalla kun tankki on irti, voi vaihtaa bensansuotimenkin ja tarkastaa, mikä on tilanne siellä puolella. Välillä on hyvä avata perä ja tarkistaa / puhdistaa boorit ja rasvata ne kunnon vaseliinilla, vaikka renkaanvaihdon yhteydessä.

Moottoriöljy 20X50, vaihteisto- ja peräöljy 80W90. Perään kehotetaan laittamaan lisäaineeksi Molykote A:ta. Vastaavana tuotteena olen käyttänyt Liqui-Molyn MoS2 –molybdeenisulfidirasvaa.