Motokalastus

Kesällä 2018 huomasin, että moottoripyöräily oli vienyt paljon aikaa ja kalastus oli vähentynyt. Se olikin hurja hellekesä. Toisaalta usein matkoillani näin uskomattoman hienoja kalastuskohteita. Vastaan tuli lampia, järviä ja jokia. Olisivatpa vain olleet välineet mukana.

Niinpä aloin viime kaudella aika ajoin lähteä yhdistelmälenkille.

Koska minulla on Tourer-tyyppinen pyörä, pyrin maastollisesti melko helppoihin kohteisiin (ainakin jonkinlainen tasainen tie /polku perille), mutta näppärämmällä matkaendurolla saattaisi tavoittaa enemmän ulottuvuuksia. Esimerkiksi jollain tämännäköisellä (kuvassa Moto Guzzin V85):

Perhovapaa varten tarvitaan vahvistettu putki, jonka voi kiinnittää hihnoilla.

Uistinkalastajalle on enemmän vapavaihtoehtoja. Avokelalle tehty teleskooppivapa riittää pikkukalan pyytämiseen ja koskivavaksi keskimääräiselle kirjolohelle. Jos iso mörökölli on kiikarissa, kannattaa paketoida oikea kahdeksanjalkainen ja teipata se pyörän runkoon kiinni.

Voihan sitä keksiä vaikka mitä virityksiä, kunhan ne ovat järkeviä eivätkä vaikuta ajoturvallisuuteen. Tämä kuva on Amerikasta, mistäs muualta. Jotenkin tuo hässäkkä ei sytytä.

Retkelle lähtiessä laukut kannattaa pakata tasapainoisesti.

Jotkin moottoripyörämallit ovat takapainoisina ravistusherkkiä suurilla nopeuksilla. Silloin kannattaa miettiä, voisiko takalaukusta luopua. Joka tapauksessa, jos kyseessä on viikon telttaretkeily eri kohteissa, pyörä tulee pakattua niin täyteen, että mitään kilpa-ajosuoritteita ei tehdä.

Pyörän ominaisuudet (pakattuna) pitää tuntea, ja sen pitää olla huollettu ja kunnossa.

Saalis ei saa olla tärkeä. Moottoripyörällä olemme perillä, kun nousemme sen selkään, ja kalassa olemme veden äärellä. Älä anna mielentilasi olla riippuvainen haaveittesi täyttymisestä, sillä pettymys on aina jossain suhteessa odotuksiin. Olen elämässäni saanut saalista yhden aamun aikana enemmän kuin kukaan jaksaa syödä ja toisaalta pitkän päivän jälkeen tullut polkupyörällä 25 km hiekkatietä vapa katkenneena, paras uistin jääneenä pohjaan, siimat sotkussa ja ilman saalista. Kruunuksi alkoi sataa rajusti vettä.

Mielenrauha ja hätäilemättömyys takaa hyvän päivän, tuli saalista tai ei. Varmimmin kalan saa kaupasta mutta elämyksen saa joella, järvellä ja merellä.

Veneretkillä käyttämäni teltta on Fjällrävenin kolmen vuodenajan tunneli-Vålå, mutta se on turhan järeä pakkaus moottoripyörään pakattavaksi. Kesällä saattaa riittää jokin pieneen pakkaukseen menevä kupoli kauniilla ilmalla, mutta jos esimerkiksi ajaa moottoripyörällä viikoksi Lappiin, keli voi muuttua montakin kertaa. Surkeimmissa viritelmissä on pian märkä ja kylmä. Säänkestävä riittävän kevyt ja sopiva vaellustunneli maksaa helposti 350 eurosta aina tonniin.

Tällainen kahden hengen kupoli voisi periaatteessa riittää yhdelle.

Jos vain kerran pari kesässä tekee yhden yön retken, hirveitä sijoituksia ei kannata tehdä. Monien kohteiden vieressä on tarjolla myös ihan sisämajoitusta. Tällainen varttuneempi herrasmies yleensä hyväksyy kunnon sängynkin ihan mielellään.

Päiväretket 150 km:n säteellä ovat helppoja. Illaksi kotiin.

Telttailijalle muistettavia asioita kalastusvälineiden, makuualustan (muista maan kylmyys) ja hyvän untuvasäkin / kevytuntuvasäkin lisäksi voisivat olla:

- tulitikut
- puukko
- ensiapupakkaus
- käsidesi
- hyttysvoiteet
- vessapaperi
- matkalaturi
- kynä ja muistikirja (sinisille ajatuksille)


Kalastava motoristi on askeettinen. Välttämätön otetaan mukaan, mutta ylimääräistä ei yhtään.

Päiväretkillä joutuu jättämään kypärän ja ajopuvun pyörän luokse. Suomessa ne ovat yleensä saaneet olla rauhassa, mutta asiassa on tapahtunut jonkin verran kansainvälistymistä. Mikäli kyseessä on telttaretki, kannattaa pyörä ajaa teltan viereen leiriin, josta sitten liikutaan kalastamaan kevyemmässä varustuksessa. Tämä onnistuu joissakin paikoissa, missä ollaan liki tien varressa. Joissakin on pakattava reppu ja otettava kaikki kamat pykälään. Se kysyy kuntoa.

Paikkoja, joissa omatoimiretkeilijän on hyvä olla, löytyy monta. Monissa paikoissa on laavu ja tulipaikka. Vilppulankoskella on muutaman sadan metrin päässä leirintä-alue. Kermankoskella on kalastajien leirintä. Kuusankoski, Sonnanjoki, Kyykoski, Hammonjoki, Viinikankoski ja Kotalan kosket ovat paikkoja, joissa motokalastaja löytää kyllä teltalleen paikan.