Huurteinen Siltamäki 1.1.2024

Siltamäkeen ei kyllästy. Liikuntapuiston takana tammikuinen Keravanjoen huurre silittelee nipakasti kävelijää.

Brobackan sillan (rakennettu 1896) keskellä kulkee Helsingin ja Vantaan raja. Vantaa on hyvin nuori kaupunki. Vantaan kauppala perustettiin 1972 ja kaupungiksi se nimitettiin kaksi vuotta myöhemmin. Kuvissa näkyvä on muinaista Helsingin pitäjää (Helsinge), vaikka Siltamäki liitettiin maalaiskunnasta jo sodan jälkeen Helsinkiin.

Helsinge oli eri kylä kuin nykyisten Toukolan ja Koskelan rajamaille vuonna 1550 perustettu Helsinki, jonne muutti muiden muassa Rauman ja Ulvilan porvareita kuninkaan käskystä. Siltamäen varhaisimmat muinaislöydöt kertovat asutuksesta jo myöhäisemmältä kampakeraamiselta kaudelta, vuosilta 2500–2000 eaa. 1200-luvulta ei kalmistoja löydy, joten täällä oli jonkin aikaa tyhjää (hämäläiset kävivät metsästämässä ja kalastamassa), kunnes 1300-luvulla valui jostain uudisasukkaita, ja he perustivat Kyrkobyn, jonne tuli aikanaan kivikirkko. Pyhän Laurin kirkko nykyisin.

Lestimäki oli 1700-luvulla teloituspaikka. Syrjässä olleella kukkulalla mestattiin "suurrikollisia". Murhien lisäksi kuolemantuomio saattoi tulla väärästä valasta, jumalanpilkasta, huoruudesta, taposta, sukurutsasta ja eläimeen sekaantumisesta. Myös rahanväärennös ja sotilaskarkuruus johtivat helposti samaan lopputulokseen vielä 1600- ja 1700-luvuilla. Suomessa teloitettiin kirjojen mukaan 3000 ihmistä parin vuosisadan aikana eli oli sellaiset 15 pään katkaisua vuodessa. Jos rangaistus annettiin kovennettuna, rikoksen tekoväline (esim. käsi) teilattiin ensin ja sitten vasta pää irti.

Teloitetut haudattiin hiekkamaahan siihen, missä nykyisin ovat Siltamäen ala-asteen vastapäiset talot.

Kylmästä ja kylmäävästä tarinasta huolimatta Siltamäki on kappale kiehtovinta Helsinkiä.