Ajokauden avaus

Pitkäperjantain aamu tuntui sopivalta. Yhdeksän asteen lämpö helli Uuttamaata, ja pääteiltä oli hiekkaa harjattu pois. Pistin nahkaa päälle ja ajelin autolla pesälle. Otin Indianin, koska se on vakuutuksissa ja Moto Guzzi on pientä laittoa vailla. 

Käynnistyminen tapahtui helposti eikä kone savuttanut kovin paljoa siihen nähden, että se oli talvehtinut puoli vuotta. Lähdin Heikinlaaksosta Vanhan Lahdentien suuntaan. Ensi ajatukseni oli käydä vain Kuusijärvellä. 

Koska tuulettomana päivänä ei vielä tullut kylmä puseroon, käännyin Sipooseen ja ajattelin katsoa kirkot. Sieltä voisin jatkaa Söderkullan kautta kotiin. Tuli heti hyvä fiilis. Joku jossakin lämmitti puusaunaa, ja ilmassa leijui savun haju. Saattoi se olla jonkun maatalon pihanurmen kulokin.

Vanhan kivikirkon luona nousin hetkeksi jaloittelemaan.

Näkymä uuden kirkon suuntaan

Suuntasin Öljytietä etelään ja päätin mennä vielä Porvooseen. Ajaminen alkoi sujua rennosti, ja koneen lämmettyä ei oikein jaksanut jonoissa ajaa. Muuten noudatin toki kaikkia lain vaatimuksia. 

Porvoossa piipahdin kahvila Cellariin. Istahdin pihalla kiikkustuoliin juomaan kahvia ja katselin, kun joki vei kevään ryönää kohti merta.

Jokikadulla oli hyvä tunnelma. Ulkona istui iloisia ihmisiä, ja kadulla kulki kevättä ihmetteleviä ulkoilijoita.

Lähdin takaisin kohti Helsinkiä. Paljon ennen Söderkullaa sää muuttui julmaksi. Koko kaunis kevät katosi mustaan pilveen ja lämpötila putosi kolme astetta, kun luontoäiti vähän napsautti sormiaan. Siinä oli  kyllä fiilis, että Mörkö tulee. Alkoi jäinen sade. Piti vetää päätä kyyryyn ja toivoa, että viimevuotiset sliksit pitäisivät märällä ja kylmällä vielä sen verran, että pääsee ehjänä pesälle takaisin. Pitiväthän ne. Vain Länsimäessä Jakomäkeen päin käännyttäessä tunsin perän luistavan, mutta rauhallisin liikkein korjailin tilannetta ja laskettelin Heikinlaaksoon.