Lapin taikoja

Kevään korvalla ehtii muistella syksyä. Enontekiön suunnalla teiniporukan kanssa. Pientä vaeltelua, kodassa yöpymistä ja järvilohen ja harjuksen syöntiä. Luonto on suomalaisen kirkko. Siellä puhdistuu. Pojat saivat kokeilla perhovehkeitäni ja kaikilla oli saalistakuu.

Vartiosaaren rauhoitus

Helsingissä on yksi pyhä paikka. Se on Vartiosaari. Kuhaa ja hiljaisuutta. Tämän lähempää Helsinkiä ei löydy muinaissuomalaisia jumalia. Toivon todella, ettei kaupunkisuunnittelulautakunta pääse isekemään kynsiään siihen. Se tappaisi Hengen. Mutta eivät ne sellaisesta ymmärrä. Tuskin ovat käyneet koko saaressa. Näkevät vain tonttimaata varakkaille, merinäköalalla.

Napsimme kuhia ja affenaa, saunoimme pari päivää.

Heinäkuista fisustusta

Onkiminen on hauskaa. Olimme Vartiosaaressa yötä, ja poika napsi kärsivällisesti ja harvakseltaan ahvenia laiturilta. Matojen löytäminen ei ollut aivan helppoa, koska oli pitkään ollut kuivaa. Poikkesin itse Kari J:n kanssa kuhakierroksella. Kahdeksan tuli, mutta vain yksi oli edes vähän kookkaampi, 50-senttinen.

Vartiosaarta uhkaa hävitys. Kaupunki tutkii mahdollisuutta rakentaa mantereelta silta ja kaavoittaa saari asunnoille. Se olisi megaluokan kulttuurinen virhe. Laajasalon vieressä olevassa 82 hehtaarin saaressa voi kohdata 1900-luvun alun maalaisidyllin. Nuorisoasiainkeskus järjestää siellä tärkeitä kesäleirejä.

Vartiosaaren luonto on monimuotoinen, harvinaisuuksiakin sisältävä. Saari tarjoaa biotooppien kirjon rehevistä rantalehdoista heleisiin hakamaihin, humisevista kuusiholveista karuihin jäkäläkankaisiin. Huuhkaja, palokärki ja punainen valkovuokko ovat asioita, joihin voi törmätä Vartiosaaressa. Saarella kasvaa Suomen ainoa tunnettu rantaruttojuuren esiintymä.

Vartiosaaressa on 57 huvilaa, joista 26 on yksityisten omistamia ja 31 Helsingin kaupungin. Vanha koristeellinen rakennuskanta, joka sisältää yli 20 suojelukohdetta, on alkuperäisasussaan eikä kokonaisuutta ole rikottu uudisrakennuksilla - vielä. Kaupungin omistamat huvilat ovat vuokralla erilaisille yhdistyksille ja yhteisöille.

Ilmeisesti merelliset kohteet eivät pian kuulu tavalliselle kansalle. Rahan haju leijuu kohteessa. Mitä kulttuurista ja historiasta. Surullista.

Skurulla eli Sporalla kalaan?

Erikoinen iltapäivä. Vein kyytiläisiä Hakaniemeen ja kokeilin vetää torin kulmalla. Kuha iski minuutissa aivan Hiltonin edessä. Pikkukaveri lähti takaisin uimaan happihypyn jälkeen. Periaatteessa kuhaa voisi heittää suoraan hotellin terassilta. Koska Töölönlahdessa on kuhaa ja ahventa sekä etenkin keväisin sieltä saa mojovia haukia, vanha sananlasku siitä, että Stadissa pääsee sporalla kalaan, on totta.

Hakaniemestä suuntasin Kivinokan eteen ja aloin etsiä parvea. Huomasin vanhan-Jussin veneen siirtolapuutarhamökkien luona laiturissa. Soitin. Jussi oli kellahtanut levyksi. Olivat voimat menneet äkisti ja joutunut ottamaan tabletin. Ei uskaltanut lähteä vetämään. Olin huolissani, kehotin makaamaan vielä. Kun ikä alkaa olla kahdeksaakymmentä ja jo kerran aortta revennyt... silloin Jussi oli koomassa kaksi viikkoa Meilahdessa. "Laittoivat kaksitoista litraa mustalaisen verta", kuten toipilas itse kuvasi. Talvella pisti jo verkkoja jään alle...

Lammassaaren luona tähyilin mökille päin samalla, kun ajoin kohti Arabianrantaa. Jonkin ajan kuluttua näin Jussin Utternin ajavan kohti Kivinokkaa. Jatkoin lateraaliviitoille. Ei mitään. Selältä sitten löysin parven. Neljä kuhaa peräjälkeen alle kymmenessä minuutissa. Otin kaksi.

Juhannus Killinkoskella

Jos ajat joskus Virroilta Ähtäriin (kantatie 66), poikkea Killinkoskella vanhalla tehtaalla. Näyttelyitä, taidetta, Suomen paras divari ja kirpputori. Kiinnostava on vanhojen opetustarvikkeiden kokoelma. Uida molskittiin Torisevan rotkojärvissä Virroilla. Minä vietin yön Herraskoskella saalistaen taimenta, ja itikat söivät minua. Niin se menee. Kokolla olimme Killinkoskella.

Paloauto mallia 1957.

Rehtori?

Nukari

Kalakerhon alkujäsenten kanssa retkellä. Poikkesimme Nukarissa. Iltapäivän lopulta hämärään asti kauniita paikkoja. En saanut varmuudella tärppiäkään, mutta pienistä kaloista paljon havaintoja, yhdestä isommastakin. Jarmolla kaksi kiinnitystä, ja Raija sanoi pikkukalojen hyppineen siiman yli välillä. Rentouttava ulkoilupäivä. Erityisen tyytyväinen olin siitä, etten kalastanut lepikkoa niin paljon enkä menettänyt perhoja.

Kuhakierros tuulisella lahdella

Olin aikeissa ottaa ponttoonin esiin, mutta soitin vanha-Jussille saadakseni tiedustelutietoja. Jussi sattui olemaan Kivinokassa Utternillaan. Otin vavan, ja menimme yhdessä kierrokselle. Jussi otti ensimmäisen kolmessa minuutissa mutta se meni takaisin. Sitten taipui minun vapani. Olipa aika temuaja. Luulin jo, että iso hauki. Mutta kuha se oli ja keskivartalosta kiinni. Tuntuu sellainen vastus. Jussi jo kaivoi haavia mahtilohen varalta...

Toinen kala oli mittakala, samoin kolmas. Kävimme välillä Jussin mökillä kahvilla ja siivoamassa. Takatullessa pelitti vain Jussin onki. Neljä kuhaa peräjälkeen. Kun katsoo Jussin hapettuneita 1960-luvun Dameja, tietää, ettei ole syönti välineistä kiinni. Palasimme fileoimaan. Lokit söivät hulluina perkeitä.

Jussin tarinat olivat taas meheviä, piipputervalla ryyditettyjä stadilaisia. Sain kuulla sotalapsena olosta, 1940- ja 1950-lukujen Suomenlinnasta, merestä ja siitä miten koulussa raggaripojista tuli mäiskeisen käytävällä käynnin jälkeen nöyriä ja kuuliaisia... oi aikoja.